Konttikoukuttu olkalaukku

Onkos tämä tekniikka nyt nimeltään tunisialaista konttikoukkuamista, youtubesta löytyy lukuisia opetusviedeoita, kun panee hakusanaksi "tunisian crochet entrelac".  Tämä olkalaukku valmistui jo viime vuoden KyJy- tempauksessa, mutta koska tuo blogi on jo blogistaniasta hävinnyt, niin ajattelin postata sen uudestaan tänne omaan blogiini. Lanka on paksuhkoa, nelosen koukulla virkattavaa puuvillan ja akryylin sekoitetta. Laukkussa on vuori.

 Pidän erityisesti laukun väreistä

Laukku näyttää aina erilaiselta sen mukaan paljonko siihen tavaraa tunkee. Kiinityslenkin pidikkeeksi löytyi vanha duffelitakin nahkanappi.

Virkattu matto

Tässä oli taas sellainen käsityö, joka piti tehdä valmiiksi "yhdeltä istumalta" ja kylläpä tuo koukun vääntäminen nyt sitten tuntuukin hartioissa ja ranteissa. Tyytyväinen olen kuitenkin lopputulokseen, matto sopii kuin nakutettu saunan eteiseen.

Matto on omaa disainia ja materiaali vanhoja T-paitoja ja miesväen kalsareita.

Siinä sitä nyt on ite-taidetta saunamökin lattialla eikä maksanut mitään.

Sopisihan tuo pihakeinun pehmikkeeksikin.

Koukun kokoa en osaa tarkasti sanoa, mies on sen veistellyt. Mutta varmaankin se on ainakin 10.

Palaset virkkasin yhteen nurjalta puolelta, olisi ne voinut ommellakin.

Raitojen iloittelua

Tämän torkkupeiton virkkaamisen aloitin Facebookin Creative Crochet Crew-ryhmän As we go stripey - tempauksessa maaliskuussa. En kuitenkaa malttanut pysyä kuusi kerrosta viikossa - tahdissa,vaan tein sitten peiton valmiiksi. Tempaus jatkuu heinäkuulle. Ohje löytyy täältä  http://notyouraveragecrochet.com/as-we-go-stripey-blanket/

Peitto on sopivan kokoinen aikuiselle torkkupeitoksi.

Peitossa vuorottelevat erilaiset raidat, reunassa on muutama kerros kiinteitä silmukoita ja lopuksi nirkkokerros. Värit on valittu kohtuullisen summamutikassa ja langat ovat jämä- ja varastolankoja.

Lankavarastot kuluivat 1175 grammaa.

Kukkamatto

Jämäblogin jämäilyt tehtiin tänä keväänä Ravelryn Jämäryhmässä. Silmukan ytimestä -haasteen aiheena oli toukokuussa KUKKA.  Haastetta emännöivät Sini Pipon ytimestä -blogissa ja Silmukan saalistaja Silmukan saalistus -blogissa. Tässä olisi nyt sitten vastaus molempiin haasteisiin. Maton pohjan neuloin huopuvista jämälangoista, huovutin pyykkikoneessa. Noita kukkasia olen sitten virkannut toukokuussa yhdestä muutamaan per/ilta innostuksen mukaan tumpuista ja villasukista, vuosien varella yli jäänneistä villalangoista.  Hyviä ohjeita on löytynyt esim. Lesley Stanfieldin kirjasta "Anna kaikkien kukkien kukkia".

Ajattelin sijoittaa tämän pikku maton sängyn viereen; heti herättyään voi sitten muistella edellisen kesän kukkaloistoa.

Orvokit ja päivänkakkarat ovat minun suosikkeja.

 Ja vielä se kolmas haaste Lankakaihis, varastot kutistuivat tämän työn ansiosta 700 grammaa!!

Virkattu matto

Räikeät mikrokuitulakanat saivat uuden elämän tässä matossa, räikeys pehmeni mukavasti noilla mustilla ja harmahtavilla puuvillalangoilla. Tuo mikrokuitu varmaankin imee hyvin itseensä pölyä, joten matto päätyi kynnyksen eteen. Sovittelin sitä ensin saunan verannalle, mutta paikka löytyi lopuksi sisältä parvekkeen oven edestä, jossa se toivon mukaan kerää suurimman osan jaloissa kulkeutuvasta siitepölystä.

Revin lakanat pituussuunnassa noin 5 senttimetrin levyiseksi nauhaksi. Maton ulkoreunassa on lisäksi jämäkkyyttä lisäämässä muutama kerros trikookudetta. Matto on halkaisijaltaan 116 cm ja siihen upposi kaksi pussilakanaa, yksi trikoopaita sekä 700 grammaa jämälankoja.

                          

 Olen mukana Näppituntuma-blogin lankalaihishaasteessa, ja nyt on sellainen tilanne ensimmäistä kertaa tänä vuonna, että kulutus on suurempi kuin ostettujen lankojen määrä. Olen myös vakaasti päättänyt etten sorru mihikään kesälankoihin, vaikka minkälaisia ihanuuksia tulisi vastaan. Tavoitteeni tuossa lankalaihishaasteessa on saada kulutus suuremmaksi kuin varastoon tulevien lankojen määrä, ja nyt olen siis tavoitteen suhteen oikealla tiellä.

Cernit-muovailua

 Silmukan ytimestä-haasteen aiheena on huhtikuussa ollut sateenkaari. Sateenkaaren toivoisin näkeväni jo oikeastikin tuolla taivaalla, eihän se kesä ilman kunnon sadetta tule. Aikani aihetta mietittyäni kaivoin esille vanhat cernit-vahat. Olen hautonut niitä jo niin kauan, että ajattelin niiden olevan jo käyttökelvottomia. Vaan niinpäs vaan vielä pehmenivät, kun aikani niitä käsissäni vanuttelin.  Annoin sattuman ohjata tekemistäni, ja tässä on sitten lopputulos. Näissä näkyy sormenjäljetkin eli siis konkreettisesti käsityöharrastajan kädenjälki, hauskaa ja rentouttavaa puuhaan. En vaan saanut muuta perhettä tällä kertaa, kauniina sunnuntaipäivänä, innostumaan muovailusta, mutta ehkäpä sitten seuraavalla kerralla. Jos vaikka tulisi niitä sadepäiviäkin...

 

Silmukan ytimestä haasteen emoblogeja ovat Silmukan saalistus ja Pipon ytimestä. 

Haaste on myös saanut uuden arvoisensa logon.

Pääsiäistipuja

Silmukan ytimestä-käsityöhaasteen aiheena on maaliskuussa ollut LEMPIELÄIN. Osallistumisohjeet, kuukauden ensimmäisenä päivänä julkaistava aihe ja linkit kaikkien osallistujien tuotoksiin löytyvät  Silmukan saalistus- ja Pipon ytimestä- blogeista.

Lempieläimiä minulla on kyllä moniakin, mutta näin pääsiäisen lähestyessä mieleeni tuli ensimmäisenä pääsiäistipu. Olen jo aikaisemmin hurahtanut Arnen ja Carloksen joulupalloihin ja nyt sitten myös näihin pääsiäismuniin ja -palloihin. Kädenjälkensä pääsee näissä näkemään pian, ovat siis sopivia yhden illan käsitöitä. Tosin koukkuunhan näihin jää, kun saa yhden valmiiksi onkin pakko aloittaa toinen. Ja tuo kirja kuuluu ainakin minun kohdalla sarjaan "pakko tehdä kaikki mallit".

Nokan asento määrää selvästikin pääsiäistipun luonteen.

Täytteenä käytin tavallista, halpaa askarteluvanua, Arne ja Carlos neuvovat kirjassaan täyttämään pallot villakuidulla. Riittävän hyvä lopputulos tuli kuitenkin tuolla polyestervanullakin.

 

 

Onpa sinne muutama kukkokin eksynyt

.

Hyvää kesäaikaa kaikille!