Suppilovahverokeitto

Enpä muista syksyä, jolloin olisi metsät olleet niin täynnä suppilovahveroita kuin nyt. Tatteja ei saatu säilöön asti, samoin näyttää käyvän rouskuille.Onneksi suppiksia riittää. Osa tämän päivän saaliista päätyi kuivuriin, osa menee pakkaseen ja lopuista tein keiton. 

Summittainen resepti: reilut 3 litraa sieniä, reilu litra vettä, 5 sipulia, 2 rkl voita sipulin ja sienien freesaamiseen, 3 rkl vehnäjauhoja suurustamiseen, 250 grammaa kylmäsavuporo Koskenlaskija -sulatejuustoa, kuivattua lipstikkaa, pari lusikallista tomaattiketsuppia, purkki ranskankermaa, mausteeksi mustapippuria ja suolaa, koristelin kiinansipulilla.Nautittiin keitto vaalean leivän kera..

Maku

Makroviikkojen erikoishaasteena on tällä kertaa maku, joka löytyy sekä sisältä että ulkoa. Tämä haaste sopikin hyvin tämän päivän lounasmenyyn kanssa. Nuo pienet karikkeesta nousevat kanttarellit löytyivät lähimetsästä ja ne jätin vielä kasvamaan. Lautasella olevat  ovat eilen poimittuja ja nyt jo nautittu lounaaksi. Paistoin sienet kevyesti rypsiöljyssä ja mausteeksi lisäsin vain vähän suolaa, joten ei se maku varmaan sieltä metsästä pöytään -välillä paljon muuttunut. Maukkaita makrokuvia löytyy lisää täältä.

Korvasienikastike

Kuohukermalla höystetty korvasienikastike sopii hyvin kyytipojaksi paistetulle lohelle. Sienten omaa aromia ei kannata mausteilla peittää, silppusin vain yhden sipulin mukaan, ja ripaus suolaa joukkoon. Harvemmin tulee viikolla näin ruokaa laitettua, vaikka eihän tämä nyt kummoista ponnistusta vaatinut. Ensimmäiset oman maan parsat muuten. Meillä on mökillä kohtalaisen iso parsapenkki. Tahtoo vain aina käydä niin, että sunnuntai-iltana, kun mökiltä lähdetään pois, parsat ovat vielä liian pieniä. Perjantai-iltana kun sinne taas palataan, ne ovat viikon aikana venähtäneet liian pitkiksi. Eli ei näitä herkkuja kovin monelle aterialle riitä

Korvasieniä löytyy

Onpa sinne eksynyt yksi huhtasienikin jokkoon.

Korvasientä kun katselee ei ensimmäiseksi tule mieleen, että siinäpä vasta herkku. Puhumattakaan sitten tuon sienen myrkyllisyydestä! - No asianmukaisen käsittelyn jälkeenhän se vasta onkin syötäväksi kelpaavaa.

Miesväki pistäytyi päivällä metsässä, olivat saaneet neljä kiloa noita rumiluksia. Puolet on nyt kuivurissa ja toinen puoli keitettiin. Nyt kun uistimeen nappais vielä jokin vonkale, niin huomenna syötäisiin kalaa korvasienikastikkeella.

Äkkisiltään muistuttaa hevosen jätöstä tämä herrain herkku kuningasten ruoka.