Summamutikan huivi kylkiäislangasta

Käsityölehtien tilauksista ja lankakauppojen ostoksista saa usein kylkiäisiksi lankoja, joita ei itse tulisi koskaan hankittua. Tämä hopeaharmaa, helmin koristeltu tekokuitulanka oli myös sellaista. Mutta pakkohan niistä aina on jotakin  tehdä. Roskiin ei voi heittää, tietysti voisi antaa vahongon kiertää ja lahjoittaa ne eteenpäin. Tähän huiviin loin Möbius luontitavalla summittaisen määrän silmukoita, ja neuloin aina oikein, niin kauan kuin lankaa riitti. Lopputuloksena pitkä mutta kapeahko möebiushuivi, jonka ylettyy reilusti kietaisemaan kolme kertaa kaulan ympärille.

Langankulutus 100 gramaa, puikot 120 cm pitkä kaapeli 5 mm vaihtopäillä.

Lastutähti

Joskus 70-luvulla kansalaisopiston askartelukurssilla tein vastaavanlaisen lastutähden, joka aina joulun aikaan roikku meillä kotona ikkunassa, kunnes sitten lopulta joutui sytykkeiksi. Ajattelin kokeilla vieläkö lastutähden punonta muistuu mieleeni. ... ja siinähän se nyt roikkuu tapanintähtenä mökin ikkunassa.

Lastut näyttävät tässä tummanruskeaa ovea vasten otetussa kuvassa tasalaatuisilta, mutta tuossa alemassa, verannalla valoa vasten otetussa kuvassa näkyvät sävyerot. Myös lastujen paksuudessa oli eroja. Nämä lastut ovat mantylastua ja löysin ne  Tampereen Harrasteesta. Lastupunonta on muuten katoavaa kansanperinnettä, lastuja ei kuulema enää kukaan valmista myytäväksi.

Aloitin punontatyön aattona ennen joulurauhanjulistusta. Toki olin sitä ennen kuumassa vesihöyryssä suoristanut tiukoilla kerillä kippuraisiksi vääntyneitä lastuja.Työssä käytin timpurin puuliimaa, tarpeellisia välineitä olivat mitta, puristimet ja erilaiset painot. Tässä on ohjeeksi kuvasarja työn etenemisestä.

Tällaisia häkkyröitä tehdää kaksi kappaletta, jotka sitten asetetaan sakarat limittäin vastakkain  ja kiinnitetään toisiinsa noilla keskimmäisillä lastunauhoilla.

Paperinohut, kuiva lastu napsahti tässä poikki liian väkivaltaisen vääntämisen johdosta. Jouduin sitä sitten paikkaamaan. Lastutähti tarvitsee vielä sisälleen sopivan ledvalon, jota ajattelin lähteä viikonloppuna alennusmyynneistä metsäsämään.

Hyvää Tapaninillan jatkoa!

Knitted slippers with pompoms - Tupsutossut

Kolme kerää kaunista sini-turkoosi-vihreää Unnia on pyörinyt jo muutaman vuoden nurkissani. Olen ne ostanut aikoinaan hetken mielijohteesta, ilman mitään käyttötarkoitusta. Ja niinhän ne tuppaa impulssiostokset sitten sinne varastoihin jäämäänkin, vaikka olisi kuinka ihana väri hyvänsä.  Nyt sitten pakotin, tuon lankalaihishaasteen myötä, nämäkin langat puikoille, ja kippurakärkiset tossut niistä sitten tuli. Huovutin tossuja kahteen kertaan pesukoneessa 40 asteessa, kovin paljon ne ei kuitenkaan huopuneet. En tiedä olisiko 60 astetta ollut niille liikaa. Nyt nämä ovat kuitenkin sopivat minun 40 numeron jalkaani.

Somistin tossut vielä (Aino-tyylisesti) muhkeilla tupsuilla.

Ja ei muuta kuin tossutellen joulua odottelemaa. Täällä Pohjois-Pirkanmaalla on sopivasti jo luntakin, joten joulusta on luvassa ainakin sään puolesta tunnelmallinen.

Iloista joulunodotusta kaikille !

Picasson muusa - vapaasti virkattuna

Minun oli tarkoitus tehdä aiemmin virkkaamalleni Picasso -aiheiselle tyynylle pari, mutta liian isohan tästä tuli. Nyt sitten jahkailen, olisko tämä sopiva matoksi lattialle, pingoitanko sen kehyksiin ja nostan seinälle, vai miten olis sängyn päädyksi.  Vauvan peitoksi tämä olisi myös sopivan kokoinen, mutta sellaisesta ei nyt ole tarvetta, aikuisen torkkupeitoksi tämä on liian pieni.

 Rakentavat ehdotukset otan kiitollisuudella vastaan!

Tuo kultahiuksinen nainen virkkaustyön esikuvana olleessa maalauksessa on kai Marie-Thérèse Walter, Picasson muusa, yksi lukuisista.

Työhön upposi lähes kilo erilaisia villa-, puuvilla- ja sekoitelankoja.

Ehkä sittenkin seinälle...

Lumihiutaleita Mary Oljen ohjeilla vuodelta 1958

Lumihiutale 1

Mummojen ja tätien virkkaamia pitsiliinoja on kirpputorit väärällään, minä kuitenkin ajattelin virkata vielä muutaman lisää. Ohjeet löysin Mary Oljen kirjasta Uudet virkkausmallit (painos v. 1958).

Kirja on edelleen käyttökelpoinen, ajankohtainen ja minulle erityisen mieluinen. Ohjeet ja kuvat ovat selkeitä. Malleja leimaa "yksinkertainen tyylikkyys, kaunisviivaisuus, joka suosii matemaattisia kuvioita ja hylkii ruusu- ja muita kukkakiehkuroita" (lainaus kirjan alkusanoista). Virkkasin kirjasta kaksi lumihiutaleiksi nimettyä pikkuliinaa sekä tähtikuvioisia pyörylöitä, joista voisi yhdistellä haluamansa kokoisen liinan.

Liinoilla suunnittlin somistavani keittiön grafiitinharmaat verhot, en vaan ole vielä keksinyt miten ne kankaalle kiinnitän, siitä sitten myöhemmin.

Lumihiutale 2

Pieni pyörylä, pyörylöistä voi yhdistellä välikuvioiden avulla pitänomaisia liinoja.

Lanka on 2,5 koukulla virkattavaa, merseroitua puuvillaa. Kolmeen pikkuliinaan ja kahteen tähtipalaan sitä kului 70 grammaa.

Näillä virkkuuksilla osallistun  Silmukan ytimestä -haasteeseen, jonka aiheena on marraskuussa lumihiutale. Haasteen emännät löytyvät Silmukan saalistus ja Pipon ytimestä blogeista.

Ps. Joidenkin kuvien mittasuhteet vääristyivät  muokkausvaiheessa. Liinat näyttävät soikeilta,vaikka pyöreitä todellisuudessa ovatkin. Huomasin sen vasta kun olin kuvat jo Picasaan tallentanut, joten antaa olla sitten nyt näin ja olenpa sitten tarkempi seuraavalla kerralla.

Vapaasti virkattu olkalaukku retroväreissä

Jos olisin vielä lukiolainen, niin tämä olisi se mieluisin koululaukku. Nyt varmaankin säilön tähän keskeneräisiä käsitöitä tai muita aarteita.

Jämälankoja vapaasti virkattuun laukkuun kului 250 grammaa. Napeissa näkyy myös kädenjälkeni (tai näkyykö sormenjäljetkin). Olen muovaillut ne -  suurpiireisellä otteella - cernit- massasta.

Ihanat värit, vai mitä ?

Virkattu matto #4

Tässä on kolmas näitä räsyvirkattuja mattoja (ensimmäinen täällä, toinen täällä ja kolmas täällä).
Kudemateriaali on tällä kertaa pääosin collegepaitoja- ja housuja, pari teepaitaa ja Livorno-huivilankaa kaksi kerää. Tekniikkana on  kiinteiden silmukoiden virkkaaminen kuteen ympärille. Tuo collegekankaasta leikattu kude sopii hyvin tähän, pinnasta tulee mukavan eläväinen.

Parasta tässä työssä ovat nuo värit, eipä olisi voinut enää paremmin osua ainakaan meikäläisen makuun. Ihanat !

Tämä oli menneen kesän mökkikäsityö. Kuvassa yllä on viimeisiä aurinkoisia ja lämpimiä syyspäiviä, jolloin pystyi vielä laiturilla virkkaamaan.

Matto on halkaisijaltaan 140 cm.

 Lankaa, etupäässä 12-säikeistä mustaa kalastajalankaa, mattoon kului 1050 g.