torstai 10. maaliskuuta 2011

Picasso ja perinteinen peittokirjonta

Perinteinen peittokirjonta on jo pitkään kiehtonut mieltäni. Peittokirjonnalla toteutettu vanhaa ja uutta sekoittava seinätekstiili voisi olla sellainen "once in the lifetime"-käsityö, jonka haluaisi tehdä, vielä kun sormet taipuu, käsi on kohtuullisen vakaa ja näön saa laseilla korjattua. Picassoa olen fanittanut vuodesta 1994 lähtien, jolloin kävin Retretissä ihailemassa hänen teoksiaan (valitettavasti taannoinen Ateneumin näyttely jäi väliin). Ajattelin sitten yhdistää nämä kaksi mielenkiinnon kohdettani tässä kokeilukappaleessa, jossa totuttelin perinteisen peittokirjonnan pistoihin. Työ on ollut vuodenvaihteesta asti valmis - tai keskeneräinenhän se toki vielä on - pingotettu vanerilevylle. En ole näet vielä osannut päättää panenko sen kehyyksiin vai tuleeko siitä koristetyyny. Kehykset voisivat olla parempi vaihtoehto, tuo pohjakangas on halpaa askarteluhuopaa, joka ei ehkä kestäisi kulutusta, jolle se voisi tyynyssä altistua.
Peittokirjonnassa kiehtovaa on erityisesti rehevä värien käyttö. Kirjontatekniikan kanssa ei tarvise olla turhantarkka: tekijän kädenjälki saa näkyä. Moderni peittokirjonta ei käsittääkseni myöskään edellytä sellaista symmetriaa mikä oli tyypillistä 1800-luvulla kirjotuille peitoille.
Tuon vuohiaiheen kopioin vapaasti mukaellen eräästä Picasson liitutaululle tekemästä piirroksesta, jonka löysin ko. taiteilijasta kertovan kirjan kannesta. Osan kuvioista harsin, osan merkkasin liidulla kankaalle ennen kirjomista.


4 kommenttia:

Sude kirjoitti...

Mahtava työ, ihana. Minäkin olen haaveillut joskus tekeväni jotain tämän tapaista, mutta se on vielä haaveilu asteella. Tämä on tosiaan ihana.

- H - kirjoitti...

Ihana peitto.

Pitkään on ollut mielessä, että tuotakin pitäisi kokeilla. Jos vaikka eläkkeellä, jos niitä silloin enää maksetaan, kun tulen siihen ikään. Ei vaan tässä ruuhkavuosia eläessä, lapset kotona ja jälleen-lapset lähistöllä kyllä työllistävät ihan tarpeeksi.

raita kirjoitti...

Kiitos kommenteista:)
Kyllähän tuo peittokirjonta on niin koukuttavaa että en minäkään vielä suurempaan työhön uskalla ryhtyä, siinä vois kaikki muu unohtua. Mutta patalapun ja tyynyn kokoisia kappaleita voi aina kokeilla.

Marja-Leena kirjoitti...

Olen aina ihaillut näitä.Tämä on kaunis!